- Arles oli seuraava välietappi. Matka jatkui Ranskan Rivieraa pitkin.
Matkalla poikkesimme reitiltä, St Tropez kuulosti tutulta ja Harrrin nokka siihen suuntaan. Saavutuamme kohteeseen oli kyläläiset pistänyt päälleen punaista ja valkoista ja ryhmittynyt odottamaan meitä kadun molemmin puolin? Poikkesimme juomaan pystykahvit jotka ovatkin osottutunut moottoripyräilijä persuksille hyväksi lepotauoksi. Ranskassa ""Cafe o lei"" muuta kun eivät ymmärrä, ei mitään milk'iä nii ku Tomi esitti. Nyt kaikki olikin valmista ja paikallisten odotus palkittiin, ei tullutkaan maratoonarit maalin, van mahtava kulkue vanhoihin asuihin pukeutuneita kansalaisia mummosta mukulaan.
Marseille
Sekin kuulosti tutulta katsotaanpa se vielä. Kaupunki osoittautui varsinaiseksi vuoristoradaksi. Hurjan jyrkkää pystymäkeä ylös jotta pääsimme kurkkaan kirkon vielä muutama rappunenkin nahkatakki päällä 28 astettä lämintä alko vähän kiinnostus kirkkoa kohden hiipua. Mutta olihan taasen toiseen suuntaan alamäessä yllätäen tykki....
Reissu taisi kestää työpäivän verran ennen kuin saavuimme hevoskuiskaajan majataloon. Hevoset tuli meitä kohden isäntä kauempna ""stss ja hevoset pysähtyi. Nyt oltiin maalla.
Seuraavana päivänä matka jatkui halki viinitilojen kohti Espanjan Barcelonaan, eikä sinnekään ihan suorinta reittiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti