maanantai 22. kesäkuuta 2015
perjantai 19. kesäkuuta 2015
Tukholma viimeinen etappi
Tukholmaan, Männistöjen purrelle Juhannuksen viettoon.
Saappaat jalkaan, varpaat kastui siinä on mukava aamun aloitus. Mä haluun kotiin.. Takarengas on siinä mallissa, että ylimääräisiä kilometrejä ei ole enään vara ottaa.
Kylään tankille ensimmäiseksi, huoltarilla tehtiin asfalttitöitä ja pääsimme tankkaamaan tuorreelta asfaltilta. Takana oli sysymustat pilvet joten päätettiin paahtaa isoa tietä reippaasti niin pitkään kuin mahdollista. Tien pinta oli vielä kuiva. Sadevehkeet oli jo päällä valmiina, ne myös suojasi kylmältä viimalta. Jonkinmoinen säkä oli, sade ei osunut meidän kohdille vähään aikaan. Sade oli mennyt edeltä tai sitten se tuli perässä. Tomi pääsi taas nauttimaan lentokoneista joita oli ripoteltu tien varteen 7 kappaletta, tosin 100 km nopeudessa. Nyt Linköpingin ilmailumuseo jäi väliin. Aamukahvit juoiin huoltarilla, kassalla oli kukkaseppele päässä ja Juhannustunnelmaan päästiin kiinni. Matka eteni mukavasti, kunnes se sade sitten alkoi kolista kypärään. Hetken päästä alkoi olla sumua ja vettä ilmassa niin että näköä haittas. Ympärillä autot vielä heitti lisää vettä ilmaan. Biltema loisti edessä, ei muuta kuin sinne hommaamaan lisävarusteita ja lämmittelemään. Tomille kirkkaat pyöräilylasit, hanskat ja narua puntteihin. Vesi kuulemma tuli saappaaseen ylä kautta.
Ilma alkoi jo seljetä vielä 1. toppi huoltarin pihaan pakko seistä hetki lepuuttaa ja soittaa Jussille, että tunnin päästä ollaan perillä Tukholman venesatamassa. Tukholmasta poispäin oli liikenne ruuhkassa. Sillalla oli mediheli ja muita hälytysajoneuvoja, ei haitannut meidän menoa. Perillä Jussi ja Piki käveli iloisena meitä vastaan. Venesataman portti piti narulla mitata, mahtuisiko Harrrikin satamaan portin sisäpuolelle. Kyllä kun on taitava kuski. Ihanaa päästiin perille, melkein jo kotona. Enään ei hotelliöitä ja vain 1 pakkaus edessä.
Piitulta ja Amandalta saatiin tervetulo halaukset tavarat hyttiin. Tomi oli ollut niin innoissaan Jussin näkemisestä että oli unohtanut tankata. Harrrin ja pensavalo ilmoitti toimivansa. Paatilla Piitu teki meille hyvät sapuskat, olipa ihana vastaanotto.
Joukkoon liittyi vielä 1pariskunta ja lähdimme lautalla Tukholmaan keskustaan missä satoi koko illan. pois tulimme raitsikalla joka tuli venesatamaan asti. Korkkasimme paluujuhlan kunniaksi Cognakista ostetun suklaaligörin, hyvää oli.
Kapteeni alkoi viritellä oikeoppista juhlalipusta veneen mastoon.
Veneessä illastimme uusia perunoita, muita herkkuja ja vihdoin makkaraa. Siinä juhannus meni jutustellessa ja sadetta pidellessä veneen salongissa.
Aamulla klo 7 satamassa, Harrri oli jaksanut seistä jalan varassa, eikä viereiset skootteritaan olleet katuneet päälle. Aurassa Tomi vielä lisäsi pitkätkalsarit asustukseen. Huittisissa vedettii sadehusut päälle, että taretaan. Sarkolan mäen alla Ulla oli vastassa ja antoi kotiavaimen meille.Tomilla oli synttärit, hyvä päivä kotiin palulle.
Uskomaton seikkailu takana 8 maata ja 10 300km reilu 6 viikkoa.
Saappaat jalkaan, varpaat kastui siinä on mukava aamun aloitus. Mä haluun kotiin.. Takarengas on siinä mallissa, että ylimääräisiä kilometrejä ei ole enään vara ottaa.
Kylään tankille ensimmäiseksi, huoltarilla tehtiin asfalttitöitä ja pääsimme tankkaamaan tuorreelta asfaltilta. Takana oli sysymustat pilvet joten päätettiin paahtaa isoa tietä reippaasti niin pitkään kuin mahdollista. Tien pinta oli vielä kuiva. Sadevehkeet oli jo päällä valmiina, ne myös suojasi kylmältä viimalta. Jonkinmoinen säkä oli, sade ei osunut meidän kohdille vähään aikaan. Sade oli mennyt edeltä tai sitten se tuli perässä. Tomi pääsi taas nauttimaan lentokoneista joita oli ripoteltu tien varteen 7 kappaletta, tosin 100 km nopeudessa. Nyt Linköpingin ilmailumuseo jäi väliin. Aamukahvit juoiin huoltarilla, kassalla oli kukkaseppele päässä ja Juhannustunnelmaan päästiin kiinni. Matka eteni mukavasti, kunnes se sade sitten alkoi kolista kypärään. Hetken päästä alkoi olla sumua ja vettä ilmassa niin että näköä haittas. Ympärillä autot vielä heitti lisää vettä ilmaan. Biltema loisti edessä, ei muuta kuin sinne hommaamaan lisävarusteita ja lämmittelemään. Tomille kirkkaat pyöräilylasit, hanskat ja narua puntteihin. Vesi kuulemma tuli saappaaseen ylä kautta.
Ilma alkoi jo seljetä vielä 1. toppi huoltarin pihaan pakko seistä hetki lepuuttaa ja soittaa Jussille, että tunnin päästä ollaan perillä Tukholman venesatamassa. Tukholmasta poispäin oli liikenne ruuhkassa. Sillalla oli mediheli ja muita hälytysajoneuvoja, ei haitannut meidän menoa. Perillä Jussi ja Piki käveli iloisena meitä vastaan. Venesataman portti piti narulla mitata, mahtuisiko Harrrikin satamaan portin sisäpuolelle. Kyllä kun on taitava kuski. Ihanaa päästiin perille, melkein jo kotona. Enään ei hotelliöitä ja vain 1 pakkaus edessä.
Joukkoon liittyi vielä 1pariskunta ja lähdimme lautalla Tukholmaan keskustaan missä satoi koko illan. pois tulimme raitsikalla joka tuli venesatamaan asti. Korkkasimme paluujuhlan kunniaksi Cognakista ostetun suklaaligörin, hyvää oli.
Juhannusaatto
Vaasalaivan museo oli ihan naapurissa, siellä vierähti tovi juhannusaattona. Tukholmassa satoi läpi juhannuksen joten sisämuseo oli oiva tutustumiskohde. Nyt oli aika tilata huomiset paluu liput Turkuun. Sitten selvitettävänä 1propleema, meillä ei ole kotiavainta. Lukot oli vahdettu matkan aikana, pojat olivat kuitanneet uudet.Kapteeni alkoi viritellä oikeoppista juhlalipusta veneen mastoon.
Veneessä illastimme uusia perunoita, muita herkkuja ja vihdoin makkaraa. Siinä juhannus meni jutustellessa ja sadetta pidellessä veneen salongissa.
Juhannuspäivä
Nyt oli vielä vuorossa Abba museo, joka olikin matkan kallein museo, reilu 20 e. Tämän jälkeen viimeinen pakkaus, niin että tavarat sai olla motossa kiinni kotiin asti. Piitu ja Amanda odotti sateen loppua ja menivät vielä viereiseen huvipuistoon illaksi. Tomi vielä pohti riittääkö pensa huotarille asti. Minä vakuutin tällä kokemuksella, että riittää ja riitti. Ajoneuvo matkustajat pääsivät ensimmäisenä laivaan Harrri jätettiin seisomaan jalan varaan, kiilat takapyörissä.Klo 19:30 laiva lähti. Siljan biisi tii dii di tidi di.... kulosti ihanalta paras biisi. Hytti oli pakko vaihtaa, eiliset juhliat olivat kyllästäneet hytin kaljalla ja kalja haisi.Aamulla klo 7 satamassa, Harrri oli jaksanut seistä jalan varassa, eikä viereiset skootteritaan olleet katuneet päälle. Aurassa Tomi vielä lisäsi pitkätkalsarit asustukseen. Huittisissa vedettii sadehusut päälle, että taretaan. Sarkolan mäen alla Ulla oli vastassa ja antoi kotiavaimen meille.Tomilla oli synttärit, hyvä päivä kotiin palulle.
Uskomaton seikkailu takana 8 maata ja 10 300km reilu 6 viikkoa.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
Ruotsi, Ödeshögs
Aamulla saimme itse keitellä kahvit Anitan apukeittiössä. Jääkaapissa oli pillimehut, 2 palaa juustoa, 2 makkaraa, 2 kinkkua ja leipää. Vaihdoimme vielä pari sanaa Clintistä ja kuulimme että Tanskassa sataa tänään. Onneksi menemmekin ruotsiin sanoin. Ajoime suorilla Helsingörin lautalle joka meitä jo odottikin rannassa 195 kr. Laivalla tuhlasimme kaikki Tanskan kruunut, Tomille kahvi, pussi salmiakkia ja Amandalle saatiin vielä pussi karkkia.
Muutama kolikko tuli takaisin, lasku virhe. Helsingborista ajelimme maalaismaisemia pitkin kyltissä luki Kungsgarden, sinne luulen kuninkaan puutarhaksi, mutta kylähän se vaan oli. No sitten Tomi bongas kyltin lentokonemuseo 6 km no juu semmoista ei olekkaan aikoihin nähty, Ängelsholm oli paikka. Odotin kahvilassa.
Matka jatkui ja taivaalla tummia pilviä. Sitten muutama tippa, ei muuta kuin kaarros huoltamon pihaan ja sadevatteet päälle. Siitä sade sitten yltyikin. Seuraavaksi vastaan tuli tehtaan myymälä, patoja ,liinoja ja muuta mukavaa. Kierrettiin ja lämmiteltiin siellä aikamme. Sade vaan yltyi muut autoilijat heitti vettä päälle ja saappaat kastui kun vesi roiskui tiestä ylöspäin. Seuraava tauko oli pidettävä Burger Kingissä. Ei muuta kuin taas ulos ja sateeseen. Maisemat olisivat varmasti olleet huikeat, tie kulki järven rantaa seuraten mutta nyt ei maisemat kiinnostanut pääsispä pian perille. Vaaleanpunaiset rehupaalit piristi pellon maisemaa. Tomi kynti eteenpäin ja sade vaan yltyi. Vielä vajaa tunti kohteeseen ehdotin taukoa. Mutta Harrri ei nyt pysähdy, kuski oli umpijäässä eikä suostunut enään taukoileen. Harrri alkoi hyristä siihen malliin että alkoi jännittään päästäänkö maaliin. Kuulosti siltä kuin kaasu hirttäisi. Ilmeisesti oli vai nielly vettä liikaa. Vihdoin perillä pienessä kylässä vettä valuen respaan, voidaanko maksaa myöhemmin nyt huoneeseen. Nyt oltiin hostellin ainoat asukit, meidän kerroksessa oli 12 huonetta, Tv sali suihkut ja wc käytävällä. Reppu oli kastunut läpi, Venetsiasta pöllitty roskasäkki ei ollut riittävä suoja kun vettä tuli alhaalta päin. Nahkahanskat sai vääntää vettä ja kengät oli läpimärät sisältä. Sadetakki oli pettänyt ja nahkatakki oli märkä. Nyyh, onneksi molemmilla oli oma kerrossänky ylä sängyillä ei ollut patjoja joten sinne oli kätevä levittää repun sisältö kuivumaan. Patterin ympäristö täyteen vaatetta ja sitten föönillä saappaita kuivatelemaan. Huoneessa oli pian 25 lämmintä ja trooppinen ilmasto. Nyt voidaan käydä maksaan.
Kortti esille ja vastassa oli siivooja joka ei osannutkaan käyttää kortti konetta ja sateessa ei automaatille oltu poikettu. Ei muuta kuin kylille automaatti olisi siinä reilun 500 m päässä. Samalla haettiin salaatit ja aamuleivät kaupasta, nyt oli sitten kengät märät. Ilta löhöttiinkin sitten sohvalla katsoen ruotsalaisia ruoka kisoja ja elokuvaa. Harjan varsi oven välissä että vähän ilma vaihtuisi. Viimeinen maksettu yöpyminen, täältä ei saa aamupalaa. Joten tuoremehu ja leipää riitti matkan alkuun.
.
.
 |
| Helsingör Tanska- Helsinborg Ruotsi |
Muutama kolikko tuli takaisin, lasku virhe. Helsingborista ajelimme maalaismaisemia pitkin kyltissä luki Kungsgarden, sinne luulen kuninkaan puutarhaksi, mutta kylähän se vaan oli. No sitten Tomi bongas kyltin lentokonemuseo 6 km no juu semmoista ei olekkaan aikoihin nähty, Ängelsholm oli paikka. Odotin kahvilassa.
Matka jatkui ja taivaalla tummia pilviä. Sitten muutama tippa, ei muuta kuin kaarros huoltamon pihaan ja sadevatteet päälle. Siitä sade sitten yltyikin. Seuraavaksi vastaan tuli tehtaan myymälä, patoja ,liinoja ja muuta mukavaa. Kierrettiin ja lämmiteltiin siellä aikamme. Sade vaan yltyi muut autoilijat heitti vettä päälle ja saappaat kastui kun vesi roiskui tiestä ylöspäin. Seuraava tauko oli pidettävä Burger Kingissä. Ei muuta kuin taas ulos ja sateeseen. Maisemat olisivat varmasti olleet huikeat, tie kulki järven rantaa seuraten mutta nyt ei maisemat kiinnostanut pääsispä pian perille. Vaaleanpunaiset rehupaalit piristi pellon maisemaa. Tomi kynti eteenpäin ja sade vaan yltyi. Vielä vajaa tunti kohteeseen ehdotin taukoa. Mutta Harrri ei nyt pysähdy, kuski oli umpijäässä eikä suostunut enään taukoileen. Harrri alkoi hyristä siihen malliin että alkoi jännittään päästäänkö maaliin. Kuulosti siltä kuin kaasu hirttäisi. Ilmeisesti oli vai nielly vettä liikaa. Vihdoin perillä pienessä kylässä vettä valuen respaan, voidaanko maksaa myöhemmin nyt huoneeseen. Nyt oltiin hostellin ainoat asukit, meidän kerroksessa oli 12 huonetta, Tv sali suihkut ja wc käytävällä. Reppu oli kastunut läpi, Venetsiasta pöllitty roskasäkki ei ollut riittävä suoja kun vettä tuli alhaalta päin. Nahkahanskat sai vääntää vettä ja kengät oli läpimärät sisältä. Sadetakki oli pettänyt ja nahkatakki oli märkä. Nyyh, onneksi molemmilla oli oma kerrossänky ylä sängyillä ei ollut patjoja joten sinne oli kätevä levittää repun sisältö kuivumaan. Patterin ympäristö täyteen vaatetta ja sitten föönillä saappaita kuivatelemaan. Huoneessa oli pian 25 lämmintä ja trooppinen ilmasto. Nyt voidaan käydä maksaan.
 |
| Kaikki vaatteet levitetty ympäri huonetta |
.
.
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Tanska
Kyllä nyt maat vaihtuu kauhiaa kyytiä. Hostellissa yöllä naapurihuoneiden nuoriso kolisteli huoneesta toiseen ja yritti olla hiljaa kun välistä kuuluu "shhyy". Hyvin silti nukuttiin. Aamiaisella otin koriste kurkut ja tomaatit haltuun 6 € oli nyt aamiainen. Aamu oli viilee joten vaatetta päälle. Hiaton- pitkähihainen- t-paita, flees ja villatakki, sukkahousut... Kerrankin huomasi että raja vaihtuu, kun liputkin oli molemmin puolin. Ensimmäiseksi pankkiautomaatille joka olikin ihan rajalla. Täällä Tanskassa on omat kruunut, majoitus piti maksaa käteisellä. Muuten pankkikortti toimi hienosti. Puhui jopa suomea :) Ensinnä suunta lautalle, meidän säkällä lautta tuli juuri rantaan ja onneksi 1pyörä ennen meitä näytti esimerkkiä 125 kr maksoi ylitys ja kesti 50 min. Kahvit juotiin yli 70 kr Motoa ei sidottu, mutta lähtiessä Tansan poika irroitteli liinoja, oli salaa käynyt sitomassa. Mutta Harrri seiso hienosti omalla jalalla
. Nyt oli aika tankata kortti koneeseen ja ei onnistu.1 ystävällinnen mies tuli auttamaan, ei saatu korttia toimiin. Menimme yhdessä sisälle ja ilmoitimme montako litraa tankataan ja maksoin kortilla ja sain kuitin. Sitten tankille kolmestaan ihmettelemään mitä nyt kuitilla tehdään. Tomi keksi että kuitissa on pinkoodi. Juotiin kahvit ja lämpöiset leivät 40kr. Lämmiteltiin hetki. Ja kohti pitkää siltaa 30 km. Hienot maisemat varmasti sitten kun aurinko paistaa. Sitten oli maksun paikka, taas ihmettelyä automaatilla, saatiin onneksi apua # tai *eli debit vai kredit 125 kr.
Sitten oli pysähdyttävä, kylmä. Nyt on otettava viimeinen keino käyttöön, sadehousut suojaamaan viimalta ja Tomin toiset haskat omien päälle. Matka sujui joutuisasti joten poiketaan vielä Köpiksessä. Liikenne oli vähäistä ja moto laitettiin jalkakäytävälle pyörien tapaan. Hetki hahmoteltiin maisemaa, Tomi huomasi vanhaan kaupunkiin johtavan kadun. Sieltä löytyi nahkahanskat 45 kr vähemmän kuin kahvit laivalla. Löysimme vielä joitain sisustus kauppoja, tiesin sellaisia odottaa. Ilmakin alkoi lämmetä. Nyt ostimme rahalla wokit kun eilen talo tarjosi. Nyt oli aika jatkaa matkaa, huomatiin että kääk täällä on neljän ruuhka. Autoja, polkupyöriä ja kulkijoita. Miten päästään matkaa. No helposti Tomi on ottanut opikseen Roomalaisista ja pariisilaisista kuinka pyörällä tullaan.
Oli hauska katsella (pohjelihaksia) kuinka paljon ihmiset pyöräili täällä. Pyörätkin oli halpoja näin ohimennen. Vielä onnistunut tankkaus Shellin automaatista
Nyt oli jännää missä taas yövymme. Pyysivät ilmoittamaan koska tulemme. Tomi vastasi Tanskaksi )(google kääntäjä) tuli pitkä vastaus tanskaksi. Nyt oli tunnistettava ei ymmärrä. Englanniksi sitten, avain valkoisella pöydällä ,ruukun alla, huoneessa lukee Floora. Älä pelästy koiraa. Maaseutu läheni, olimme hiekkatiellä ja epävarmoja ollaanko reitillä. Kysytiin vielä vastaantulijalta varmistus. Kyllä viljapeltojen reunustamaa tietä pitkin perille. Oli kuin aarrekarttaa seuraisi, avain löytyi ja koira haukkui. No nyt mentiin omakotitalon apukeittiön kautta taloon sisään siellä oli ovi Floora ja hieno iso huone. Hetken kuluttua Anita jo saapuikin peräässä ja kertoi ohjeet. Aamiainen tehdään itse ja jääkaapissa on tarvikkeet. Osaakohan sitä edes enää ite kahvia keittää. Sitten kylälle, kauppaan pitäisi olla kilometrin päässä. No vähän reilun, kysymällä taas löytyi. Maalaisromantiikkaa kävellä pellon laitaa pitkin. Illalla vielä piste i'n päälle, Tomi raotti sängyn peitettä ja PIP lakanat. Ja kyllä uni maistuu.
 |
| Keulaportti auki ennen satamaa |
. Nyt oli aika tankata kortti koneeseen ja ei onnistu.1 ystävällinnen mies tuli auttamaan, ei saatu korttia toimiin. Menimme yhdessä sisälle ja ilmoitimme montako litraa tankataan ja maksoin kortilla ja sain kuitin. Sitten tankille kolmestaan ihmettelemään mitä nyt kuitilla tehdään. Tomi keksi että kuitissa on pinkoodi. Juotiin kahvit ja lämpöiset leivät 40kr. Lämmiteltiin hetki. Ja kohti pitkää siltaa 30 km. Hienot maisemat varmasti sitten kun aurinko paistaa. Sitten oli maksun paikka, taas ihmettelyä automaatilla, saatiin onneksi apua # tai *eli debit vai kredit 125 kr.
Sitten oli pysähdyttävä, kylmä. Nyt on otettava viimeinen keino käyttöön, sadehousut suojaamaan viimalta ja Tomin toiset haskat omien päälle. Matka sujui joutuisasti joten poiketaan vielä Köpiksessä. Liikenne oli vähäistä ja moto laitettiin jalkakäytävälle pyörien tapaan. Hetki hahmoteltiin maisemaa, Tomi huomasi vanhaan kaupunkiin johtavan kadun. Sieltä löytyi nahkahanskat 45 kr vähemmän kuin kahvit laivalla. Löysimme vielä joitain sisustus kauppoja, tiesin sellaisia odottaa. Ilmakin alkoi lämmetä. Nyt ostimme rahalla wokit kun eilen talo tarjosi. Nyt oli aika jatkaa matkaa, huomatiin että kääk täällä on neljän ruuhka. Autoja, polkupyöriä ja kulkijoita. Miten päästään matkaa. No helposti Tomi on ottanut opikseen Roomalaisista ja pariisilaisista kuinka pyörällä tullaan.
Oli hauska katsella (pohjelihaksia) kuinka paljon ihmiset pyöräili täällä. Pyörätkin oli halpoja näin ohimennen. Vielä onnistunut tankkaus Shellin automaatista
Nyt oli jännää missä taas yövymme. Pyysivät ilmoittamaan koska tulemme. Tomi vastasi Tanskaksi )(google kääntäjä) tuli pitkä vastaus tanskaksi. Nyt oli tunnistettava ei ymmärrä. Englanniksi sitten, avain valkoisella pöydällä ,ruukun alla, huoneessa lukee Floora. Älä pelästy koiraa. Maaseutu läheni, olimme hiekkatiellä ja epävarmoja ollaanko reitillä. Kysytiin vielä vastaantulijalta varmistus. Kyllä viljapeltojen reunustamaa tietä pitkin perille. Oli kuin aarrekarttaa seuraisi, avain löytyi ja koira haukkui. No nyt mentiin omakotitalon apukeittiön kautta taloon sisään siellä oli ovi Floora ja hieno iso huone. Hetken kuluttua Anita jo saapuikin peräässä ja kertoi ohjeet. Aamiainen tehdään itse ja jääkaapissa on tarvikkeet. Osaakohan sitä edes enää ite kahvia keittää. Sitten kylälle, kauppaan pitäisi olla kilometrin päässä. No vähän reilun, kysymällä taas löytyi. Maalaisromantiikkaa kävellä pellon laitaa pitkin. Illalla vielä piste i'n päälle, Tomi raotti sängyn peitettä ja PIP lakanat. Ja kyllä uni maistuu.
 |
| Ei pysty päättään mikä väri |
 |
| Oikolukija Pip lakanoissa |
 |
| 20 km Köpikseen |
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Tomin päivä sukellusvene
Tänään ajettiin aika suoria teitä, ensin kohti Kieliä missä sukellusvene. Matkalla poikettiin kahvilaan ja päiviteltiin ihmettä. Kahvi, leivos, wc ja isuin kaikki yhdessä ja samassa paikassa. Tietää että kotimaa lähestyy kun pitää pyssätä ostamaan lisää lämpöisiä vaatteita. 1 kukkakauppa käytiin tsekkaamassa. Tomi meni sukellusveneeseen 4,50€ ja minä tutkin ympäristöä. Havaitsin ravintolan mistä saisi edullista kalakeittoa, saksaa lista mutta kai se sitä on. Olikin hyvää äyriäisiä mukana. Tomilla parhaat lounasnäkymät ikinä Sukellusvene näkyi ikkunasta.
Sitten vielä 100 km hostelliin. Hinnat on korkeampia mihin on totuttu. Respassa kysyttiin vuokraatteko lakanat, siitä 6€ lisää. Asutaan nyt ihan Flensburgerin olut tehtaan nurkilla. Ihana mallaksen tuoksu kun ohitettiin panimo. Illalla etsimme vielä kauppaa, jotain iltapalaa voisi hakea. Kaupat mennyt kiinni, paitsi yksi liikekeskus piti ovia auki klo 20 asti. Viini, nakit, juustot salaatti, suolapähkinä ja karkkia 10€. Kun kuljimme pois kiinalainen ravintola oli pannut 2 annosta ruokaa valmiiksi pussiin ja ojensi ne meille ilmaisesi, näinkä säälittäviltä me jo näytetään. Sehän oliki päivän piriste ja lämmitti mieltä.
Sitten vielä 100 km hostelliin. Hinnat on korkeampia mihin on totuttu. Respassa kysyttiin vuokraatteko lakanat, siitä 6€ lisää. Asutaan nyt ihan Flensburgerin olut tehtaan nurkilla. Ihana mallaksen tuoksu kun ohitettiin panimo. Illalla etsimme vielä kauppaa, jotain iltapalaa voisi hakea. Kaupat mennyt kiinni, paitsi yksi liikekeskus piti ovia auki klo 20 asti. Viini, nakit, juustot salaatti, suolapähkinä ja karkkia 10€. Kun kuljimme pois kiinalainen ravintola oli pannut 2 annosta ruokaa valmiiksi pussiin ja ojensi ne meille ilmaisesi, näinkä säälittäviltä me jo näytetään. Sehän oliki päivän piriste ja lämmitti mieltä.
 |
| U 995 sinne siis |
Hollanti Het Loo
Täällä huone piti luovuttaa jo klo 10. Oli kerrossängyt ja itse piti lakanat laittaa, patjoissa ja tyynyssä oli muovit päällä. Onneksi mukana oli pieni pikku myy pyyhe ja poisheitettävä teepaita pyyhkeitä ei ollut. Oliko pojat varannut tämän huoneen vanhuksille.
Miksi Het Loo, Amsterdam oli täynnä ja täällä hieno palatsin puutarha. Aamulla tiesimme odottaa ohimenevää sadetta joten nukkua sai pidempään. Siirrettiin moto terassin teltan alle pakkausta varten. Sade loppui ja klo 11 lähdimme matkaan. Hyvästi Belgia, missä vain 1 poski moiskaus kun tähän saakka ollut kaksi. Hollanissa oltiin tuota pikaa. Maa vaikutti heti mukavan rennolta, jo liikenne valoissa mies tuli jotain selittään, mutta kuulosti niin kummalliselta. Tällä oli vaikeuksia Visan kanssa, kortti ei kelvannut käteistä piti varata. Hotellissa kävi kaupassa ja huoltoasemalla ei aina käynyt. Tom näytti lyhimmän reitin ja parhaan. Välillä mentiin pihakatuja, keskustoja, maalaismaisemia ja pikkuteitä pitkin. Ihania taloja ja kauniita puutarhoja. Jokaisella on muotoon leikattuja havu- tai puksipuita. Pihat rönsyili joskus kadulle asti. Elävä puutarhakirja. Hevosen lantaa täällä varmasti riittää lannoitukseen. Hevosia ja kotieläimiä oli talojen välissä. Täällä maaseutukin tuntuu olevan lähellä kaikkia. Hollantilaiset ovat kovapäistä väkee. Mopolla ajetaan ilman kypärää pyörätiellä. Pyöräilijä on täällä kuningas, leveet pyrätiet kaikkialla ja omat liikennevalotkin. Tytöillä oli kaikilla isot korit pyörän edessä kellään ei kypärää.
Jännää mikäs majapaikka tänään on tarjolla. Tom toi hienon hotellin pihaan olis voinut repun laittaa kultaiseen kärryyn jolla sitten huoneeseen madamen tavarat. Aulassa oli kristallikruunut ja nahkasohvat. Huone oli iso omat sängyt ja nahkaiset nojatuolit, kultapeilit. Kylppäri oli iso, amme ja 2 pesuallasta. Meitä nauratti että tämmöinen tällä kertaa meille kahdelle resupekalle. Nyt kun peilistäkin vihdoin näki kokonaan itsensä. Aamiaista ei ostettu 14€ nuppi, kaupasta saatiin 3€ tarvikkeet, olihan siellä vedenkeitin ja jääkaappi.
Illalla syötiin paikassa mistä näytimme mitä halutan otin ison perunan jossa sipulit välissä ja makkaran Tomi halusi 2. Hups ruoka lensi rasvakeittimeen ja lopputulos. Peruna olikin makkaraa ja makkara olikin kuin pitkä lihapulla. Siinä kevyt iltapala 5 makkaraa.
Sunnuntai
Aamulla vaahtokylpyyn ei kiirettä Palatsi aukeaa klo 10. Paleis Het Loo oli tien toisella puolella liput 14€ , jo lippumyymälän ympäristö oli hieno. Ensin jätimme takit ja kassin ilmaiseen narikkaan ja kiersimme palatsin huoneet. Hienoja kattokruunuja ja silkkikangastapetteja, tauluja. Täsin sisustettu pikku Versailles. Sitten puutarhaan, tuntui kuin kelaisi taaksepäin alku matkasta kukat oli täydessä loistossa.
Ja nyt ne oli vasta istutettu. Hyvä niin nyt näki kuinka harvaan kukat istutetaan ja elokuussa kaikki välit on täynnä. Tällä ei Puksia oltu säästelty. Nurmikon kuviot oli tehty niin, että ensin korkea rautareunus ja siirtonurmi sisään. Hiekkaa välissä, näin ei tarvitse ajaa koko nurmikenttää kun kuvioi pihan. Lopuksi kurkkasime palatsin kahvilaan, kehtaako mennä näytti niin juhlalliselta. Tarjoiljat, kristallikruunut ja Pioni joka pöydässä. Kannatti mennä kaikki oli edullista ja kahvia sai sekoittaa kultalusikalla. Ihan kuin oikea prinsessa kun tarjoilijat hyöri ympärillä ja olin ostanut kruunukorvakorutkin, sellaiset mitä Sissikin käytti aikanaan.
Seuraavaksi jos joku puutarhakauppa auki siellä käydään. Sunnuntaina taisi kaikki kaupat olla kiinni. Mutta sitten poikkeus 1 oli auki sellainen Ikean kokoinen kauppa. Täältä siis ne hommaa ne kukkansa sai siltä niitä kuvio leikattuja Puksejakin oli. Ajelimme vielä sattumoisin hautausmaan ohi. Tomikin halusi sankarihaudoille kyllä me voidaan siis käydä hollantilaisia katsomassa. Kaikialla oli kuin pienois puutarhoja, leikattuja puita , istutettuja puita, kiviä ja valkoista soraa. Sitten oltiinkin jo Saksassa bensaa sai kortilla ja huone oli iso. Aamupalalla nyt ekat kurkut ja tomaatit, oma pannullinen kahvia.
Miksi Het Loo, Amsterdam oli täynnä ja täällä hieno palatsin puutarha. Aamulla tiesimme odottaa ohimenevää sadetta joten nukkua sai pidempään. Siirrettiin moto terassin teltan alle pakkausta varten. Sade loppui ja klo 11 lähdimme matkaan. Hyvästi Belgia, missä vain 1 poski moiskaus kun tähän saakka ollut kaksi. Hollanissa oltiin tuota pikaa. Maa vaikutti heti mukavan rennolta, jo liikenne valoissa mies tuli jotain selittään, mutta kuulosti niin kummalliselta. Tällä oli vaikeuksia Visan kanssa, kortti ei kelvannut käteistä piti varata. Hotellissa kävi kaupassa ja huoltoasemalla ei aina käynyt. Tom näytti lyhimmän reitin ja parhaan. Välillä mentiin pihakatuja, keskustoja, maalaismaisemia ja pikkuteitä pitkin. Ihania taloja ja kauniita puutarhoja. Jokaisella on muotoon leikattuja havu- tai puksipuita. Pihat rönsyili joskus kadulle asti. Elävä puutarhakirja. Hevosen lantaa täällä varmasti riittää lannoitukseen. Hevosia ja kotieläimiä oli talojen välissä. Täällä maaseutukin tuntuu olevan lähellä kaikkia. Hollantilaiset ovat kovapäistä väkee. Mopolla ajetaan ilman kypärää pyörätiellä. Pyöräilijä on täällä kuningas, leveet pyrätiet kaikkialla ja omat liikennevalotkin. Tytöillä oli kaikilla isot korit pyörän edessä kellään ei kypärää.
Jännää mikäs majapaikka tänään on tarjolla. Tom toi hienon hotellin pihaan olis voinut repun laittaa kultaiseen kärryyn jolla sitten huoneeseen madamen tavarat. Aulassa oli kristallikruunut ja nahkasohvat. Huone oli iso omat sängyt ja nahkaiset nojatuolit, kultapeilit. Kylppäri oli iso, amme ja 2 pesuallasta. Meitä nauratti että tämmöinen tällä kertaa meille kahdelle resupekalle. Nyt kun peilistäkin vihdoin näki kokonaan itsensä. Aamiaista ei ostettu 14€ nuppi, kaupasta saatiin 3€ tarvikkeet, olihan siellä vedenkeitin ja jääkaappi.
Illalla syötiin paikassa mistä näytimme mitä halutan otin ison perunan jossa sipulit välissä ja makkaran Tomi halusi 2. Hups ruoka lensi rasvakeittimeen ja lopputulos. Peruna olikin makkaraa ja makkara olikin kuin pitkä lihapulla. Siinä kevyt iltapala 5 makkaraa.
Aamulla vaahtokylpyyn ei kiirettä Palatsi aukeaa klo 10. Paleis Het Loo oli tien toisella puolella liput 14€ , jo lippumyymälän ympäristö oli hieno. Ensin jätimme takit ja kassin ilmaiseen narikkaan ja kiersimme palatsin huoneet. Hienoja kattokruunuja ja silkkikangastapetteja, tauluja. Täsin sisustettu pikku Versailles. Sitten puutarhaan, tuntui kuin kelaisi taaksepäin alku matkasta kukat oli täydessä loistossa.
 |
| Tässä istutusväli näkyy |
Seuraavaksi jos joku puutarhakauppa auki siellä käydään. Sunnuntaina taisi kaikki kaupat olla kiinni. Mutta sitten poikkeus 1 oli auki sellainen Ikean kokoinen kauppa. Täältä siis ne hommaa ne kukkansa sai siltä niitä kuvio leikattuja Puksejakin oli. Ajelimme vielä sattumoisin hautausmaan ohi. Tomikin halusi sankarihaudoille kyllä me voidaan siis käydä hollantilaisia katsomassa. Kaikialla oli kuin pienois puutarhoja, leikattuja puita , istutettuja puita, kiviä ja valkoista soraa. Sitten oltiinkin jo Saksassa bensaa sai kortilla ja huone oli iso. Aamupalalla nyt ekat kurkut ja tomaatit, oma pannullinen kahvia.
 |
| Asunto-alue |
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Belgia Liege
Nyt on aika vaihtaa maata, moton pakkaaminenkin tuntuu raskaalta. Kaikki paikat pullistelee. Tavaran määrä on lisääntynyt. Mitään ei voi enään ostaa lisää. Matka suunniteltiin kylästä toiseen. Ranskassa oli vielä saatava yksi leivos ennen rajaa. Tällä ei vaan toimi tää kolmio. Samasta paikasta ei saa kahvia, tuolia eikä toilettia. Nyt on tyydyttävä limuun ja puiston penkkiin.
Markkinatori oli kylässä oli pakko ostaa sievä kukkapaita 5€. Miks vaan yks, hölmö. Sitten oltiinkin jo Belgiassa ajattelin että nyt silmä lepää. Talot oli tylsiä ja luonto oli kuin Suomessa. Sitten eka pysähdys torinlaidalla ja tsädäm siinä oli Tankki, kuinka voi olla? No livahdimme ensimäisenä pubin ylökertaa toilettiin huh. Sitten seuraavaan kylään nyt talotkin näytti jo ihan ok. Torille ja tankki, oikeesti? Samassa kylässä oli myös tankkimuseo, melkein joudui jo pakottamaan Tomin museoon, taisi jo vähän tuntua ylenpalttiselta. Minä nautin auringosta ulkona matkaa muistellen.
No sitten Tom tomiin uusi kylä. Nyt matkasimme ihan maaseudulle pikkuteitä pitkin. Päästiin ajaan korkeita kukkuloita ja kumpuilevaa maastoa ihania maalaiskyliä. On tää Belgiakin hieno paikka. Sitten vastaan tuli yllätys yllätys. Tiger Tank vau, on se isoa, museokin oli takana . Nyt kuumus alkoi tuntua painostavalta ja oli ukkosta ilmassa. Tomi joutui hyvästelemään Tankin. Takaisin hienoja teitä ja tankkaamaan. Nyt alkoi sade, onneksi vielä aseman pihassa. Sade vaatteet päälle ja matkaan. Sade hellitti heti ja pääsimme kaupunkiin. Oli pakko riisua hanskat kun kuumus oli suorastaan polttava. Nyt olimme hostellissa mikä oli ihan kiinni kirkossa. Harrrin sai ajaa sisäpihalle yöksi. Tuntui kun ympyrä alkaisi sulkeutumaan, jeesuskahvilan edestä kun matka alkoi. Vielä kun kirkon kello alkoi lyödä, tirahti kyynel kohta tämä ihanuus on loppu. Liege osottautui hienoksi paikaksi, talot oli sekoitus kaikesta edellä näkemästämme.
 |
| valitsin tuon mansikkaleivoksen |
Markkinatori oli kylässä oli pakko ostaa sievä kukkapaita 5€. Miks vaan yks, hölmö. Sitten oltiinkin jo Belgiassa ajattelin että nyt silmä lepää. Talot oli tylsiä ja luonto oli kuin Suomessa. Sitten eka pysähdys torinlaidalla ja tsädäm siinä oli Tankki, kuinka voi olla? No livahdimme ensimäisenä pubin ylökertaa toilettiin huh. Sitten seuraavaan kylään nyt talotkin näytti jo ihan ok. Torille ja tankki, oikeesti? Samassa kylässä oli myös tankkimuseo, melkein joudui jo pakottamaan Tomin museoon, taisi jo vähän tuntua ylenpalttiselta. Minä nautin auringosta ulkona matkaa muistellen.
torstai 11. kesäkuuta 2015
Champagne
Lähtö Pariisista aamruuhkassa olikin melkoinen kokemus. Autoja oli 4 kaistallista. Motot meni autojen välissä katkoviivaa pitkin. Ajon teki haastavaksi vielä rekat ja pakettiautot rinnakkain ja me siinä välissä. Tomi antoi vielä tietä aina paikallisille moto kaahareille, eli autojen väliin koukkaus ja taas siitä viivalle. Yritin olla suorassa kurkkimatta ja hiljaa. Piti vain toivoa että kukaan ei tee äkkinäistä kaistan vaihtoa. Kerran oli vähän kiljastava kun peilit oli vastakkain ja Tomin jalka osui auton renkaaseen. Tunnelissa sama meininki, huokasin helpotuksesta kun tunneli päättyi. Mutta niitä seurasikin 5 lisää. 2 joen yliystä ja ruuhka oli ohi huh. Nyt pois isolta tieltä ja maaseudulle kohti Champangin aluetta. Aluksi näytti siltä että patonkiako täällä vaan viljellään. Joku oli onnistunut sekoittamaan viljan siemen pussiin puolet unikon siemeniä ja pelto oli kauniin punainen. Sitten olikin jo kyltti Champagne turisti tie ja kaunis
kylä joita seurasi toinen, kauniimpi ja vieläkin kauniimpi paikka. Siellä sitä nyt oli marjaa vasta tulossa. Isoja peltoja kumpuilevassa maastossa.Raha alkoi kyllä näkyä, valtavia koristeellisia taloja eri Champagne merkit luki seinissä. Epernay siellä piti jo päästä maistamaan juomaa, makealta maistui kuiva Champange. Lämpötila alkoi huidella 30 kohdalla. Tomi riisui pitkätkalsarit Champagnen linnan pihassa. 25 on pidetty rajana, ettei vaan vilustuisi.Sinne ehkä pitää vielä joskus palata. Yövyimme Reimsissä missä juoma säilytetään kalkkikiven suojissa. Harri oli kadun varressa parkissa. Hostellin seinässä luki jo Tervetuloa, molemmille oli omat sängyt ja aamupala kuului hintaan. Ranskassa siitä on saanut yleensä maksaa 8€ Kahvi, croisantti, patonki, marmeladi, mehu ehkä joku makea muffinsi. Yhtään croissanttia ei enään mene ja patonkikin ällöttää. Huomenna maa vaihtuu.
Illalla kävelimme keskustaan syömään. Tomilta jo voimat ehtyi halusin vielä yhden korttelin kiertää, terassilta kuuluikin hyvää musiikkia ja vastassa oli bändi ja johan mies piristyi ja sai voimansa takaisin lasi Champeingia vielä menee. Paluu matkalla taas Neidonhiuspuu eli hyvä paikka .
Illalla kävelimme keskustaan syömään. Tomilta jo voimat ehtyi halusin vielä yhden korttelin kiertää, terassilta kuuluikin hyvää musiikkia ja vastassa oli bändi ja johan mies piristyi ja sai voimansa takaisin lasi Champeingia vielä menee. Paluu matkalla taas Neidonhiuspuu eli hyvä paikka .
tiistai 9. kesäkuuta 2015
Pariisi 3yötä
Aurinko paistoi mutta ilma oli kolea. Kaikki vaatteet päälle. Aamu alkoi taiteillen, Tomi kysy respan neidiltä TIGER Tank? Ei ymmärrä, piirsin tankin kuvan ja reitti selkis. Nyt päivän matka vajaa 200 km. Nyt oltiin Calvadosin aluella. Täällä talon malli oli täysin poikkeava aiemmista. Taloissa oli puu raitoja ja sementtiä tai sitten tiilillä oli leikitelty kaikilla mahdollisilla kuvioilla. Lehmiäkin on ihan Pariisin laitamilla. Kahvitauko taas todella vanhassa kylässä mikä oli täysi raita taloja. Tomi vaihtoi lämpöisemmät nahkahanskat ja minä otin vielä Tomin hanskat omien päälle. Naama silti punoittaa auringosta.
18 km ennen Pariisia näkyi Eiffel. Pikatiellä kaistoja oli 3 ja vauhti hirmuinen. Liikennevalot ja tiet, tunnelit lisääntyi. Katselin takaa TomTomi näytti kaaokselta. Perille päästiin huh, edessä oli vielä pyörän parkkeeraus, paikkakin jo tiedossa mutta yksisuuntaiset kadut oli vielä esteenä.
 |
| 140 km Pariisiin vielä muuuu! |
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Hostellin suihku oli huoneen nurkassa oleva suihkukoppi .wc käytävällä . Pariisissa onkin päivälippuja toisin kuin Barcelonassa tai Roomassa.No ensin piti tarkastaa onko Eiffel ja riemukaari vielä tallella. Chams Elyesees käveltiin ja uskaltauduimme meneen hienosta kultaportista sisään leikatut pensaat valkoista kiveä. Liikkessä olikin hämärät valot ja hienot miesmaalaukset seinillä, vaatteet kohtuu hintaisia puitteisiin nähden
Terassilla vielä katseltiin ihmisten menoa. Jalat taas toimintakunnossa eteenpäin. Notredam osui reitille. Pohdimme jaksaako jonottaa. No jos se tuossa edessä on mennään. Jono meni nopeasti kävelyvauhtia. Seinen rantaa kävellessä tuli jo hiki 29 astetta lämpöä. Tomi esitti toiveen"jos nyt sais kylmän kaljan" plim ja hyvä haltia oli edessä.
Kaupat lukkoon 2 olutta 4€. Sitten vielä Pariisitar,mannekiinin kuvaukset tuli silmien eteen kohdalle
Japanilaisilla taitaa olla muodissa tehdä hääkuvauksia ympäri Pariisia.
Vielä laahustaminen hotellille jalat kaikkensa antaneena, huh huh. Vielä 4 metrolippua taskussa, kai käydään katsoon Eiffelin vilkkuvalot. No Klo 22 alkoi valot kasvamaan alhaalta ylös ja Eifel näytti kultatornilta. Mutta vilkkumaan ei ryhtynyt. Ei sit. Hotellilla klo 24. Nyt on Pariisi nähty.
Tiistai
Aamusta taas metrolla Montmarten kukkulalle kiipesimme raput ylös ja alas tulimme koneella joka toimii ihan metrolipulla. Kukkulalla taiteilijat olisivat kovasti halunneet maalata meitä Tomin hiuksetkin olisi olleet maalaamisen arvoiset. Tomilla iski taas kahvin himo ja iskimme turistirysään, odotimme että joku taiteilija alkais työn, mutta jos tahti on tuo kuka ne kaikki Louvren taulut on ehtiny maalata? No sitten lasku 11,80 kaksi kahvia ,melko kallista. Eteenpäin Louvreen, onpa täällä vähän jonoa, no selvis että Louvre on Tiistaisin kiinni kun yleensä museot on maanantaisin kiinni. Mennään nyt sitten Eiffeliin, siellä kiemurteli jo jono mutta kohtuullinen. 15,50 € ja tappiin asti . 1.tasanne ja seuraavaan jonoon. Ylhäällä tuulikin komeesti Pariisiin oli keksitty laittaa valkoista hiekkaa puistokäyäville joka pöllysi ympäri kylää. Sitten alakerran hissijonoon. Jäätiin tasanteella pois ja siellä olikin mukavan rauhallista. Katsoimme elokuvaa, löhösin säkkituolissa ja nautimme olutta. Uskaltauduin käveleen lasilattialla mistä näkymä alas aika hurja. Siitä jo sitten juoksimmekin jo portaat alas. Hengailimme Eiffelissä kaiken kaikkiaan 3 tuntia. Bussilla siirryttiin vielä päivittämään muoti näyteikkunoiden viimeisimmät mallistot.Keskiviikko
Suoraan metrolla Louvreen . Tai siis lipun ostoon 10 kpl lippukirja oli hyvä ratkaisu 14e .Pysäkki Palais Royal musee de Louvre, jo asemalla kurkattiin kassiin. Siinä oli hieno kauppakeskus jossa mielenkiintoisia liikkeitä. Edessä oli myymälä jonne kohtuu jono. Seinillä mainostettiin museo passia, mutta myös Louvren liput sai sieltä pienellä jonotuksella. Mihin sitten? Käytävän päähän raput ylös ja pihalla ollaan. Siellä kiemurtelikin jo narukarsinassa pitkä jono. 25 lämmintä. No meille lipullisille olikin sitten ihan oma jono, joka kulki suoraan aulaan . Aulassa oli hirvittävä kuhina. Lorvimme aikamma museossa, näimme tärkeimmät teokset ja poistuimme. Pihassa edelleen pitkä jono, nyt klo13:30 ei ketään alakerrassa lipujonossa. Ruokailun ja shoppailun jälkeen mietimme mitä tehdään. Jalat jo ihan kankeena kävelystä. Onneksi huomenna pääsee maalle. No sitten Metrolla kasvitieteelliseen ihailemaan ruusuja. Nähtiin siellä myös kenguru.Terassilla vielä katseltiin ihmisten menoa. Jalat taas toimintakunnossa eteenpäin. Notredam osui reitille. Pohdimme jaksaako jonottaa. No jos se tuossa edessä on mennään. Jono meni nopeasti kävelyvauhtia. Seinen rantaa kävellessä tuli jo hiki 29 astetta lämpöä. Tomi esitti toiveen"jos nyt sais kylmän kaljan" plim ja hyvä haltia oli edessä.
Kaupat lukkoon 2 olutta 4€. Sitten vielä Pariisitar,mannekiinin kuvaukset tuli silmien eteen kohdalle
Japanilaisilla taitaa olla muodissa tehdä hääkuvauksia ympäri Pariisia.
Vielä laahustaminen hotellille jalat kaikkensa antaneena, huh huh. Vielä 4 metrolippua taskussa, kai käydään katsoon Eiffelin vilkkuvalot. No Klo 22 alkoi valot kasvamaan alhaalta ylös ja Eifel näytti kultatornilta. Mutta vilkkumaan ei ryhtynyt. Ei sit. Hotellilla klo 24. Nyt on Pariisi nähty.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Normandian maihinnousu
Nyt oli jo vähän enemmän panostettu aamiaiseen, vihanneksia ei tietenkään. Mutta mysliä ja hedelmiä lisänä. Eilisestä oppineena lisäsin sukkahousut varustukseen. Vaikka aurinko paistaa on ilma koleeta. Ensimmäiseen kohteeseen Utah nimiselle maihinnousu rannalle oli matkaa reilu 80 km ja sinne posotettiin täysillä. Perillä vastaan alkoi tulla vanhaa sotakalustoa. Mukava yllätys kirkon pihaan oli leiriintyneet USAn joukot jeeppeineen. Tomi sai poiketa useammassa museossa. Minä istuin auringossa ja luin puutarha lehteäni. Muutama muistomerkki ja hautuumaakin tuli tsekattua. Bunkkerissa pyörittiin ja mulberiakin päästiin laskuveden ansiosta koskettamaan. Maisemat oli jylhät ja taloja sai ihailla tälläkin matkalla. Tomi jätti muutaman museon väliinkin, joka kylä ja ranta oli jonkun museon pystyttänyt. Eräs ranta oli pelkkää simpukan kuorta täynnä.
Sitten oli aika lähtee Vimoutiers nimiseen paikkaan Tiger tankin viereen yöksi. Hotellin päästiin baarin kautta. Paksukaisen näköinen mies hoiti baarin ja respan työt. Moto parkkiin tienvarteen kamat yläkertaan ja kansan kanssa omaan baariin. Isäntä itsekin naukkaili mukana ja kaikki poltti tupakkaa sisällä. Olihan ilta kolee. Nyt oli ollut raskas päivä ja juotiin vallan 3 olutta 0,25. Seurattiin kylänmiesten touhuja. Aina uusi asiakas kätteli kaikki , naisille poski moiskut( 2on sit max jatkossa)meihin katse. Vielä iltakävely hiljaisessa kylässä. Aamiaisella oli kokonainen patonki laskettu paljaalle pöydälle. Croisantit alkaa jo kyllästyttää.
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Villedeue les Poele
Yö ihan meren rannalla yksiössä. Illalla sateen lakattua kävimme ostamassa ison purkin murukahvia ja 1,5 l maitoa ja ruokatarvikkeita. Oli mukavaa puhastella kotihommia. Kuukausi oltu reissussa ja eka itse valmistamamme illallinen ja aamiainen. Tomi sai pestä Harrrin, eikä turhaan, itikan, jäämistöt oli kuvioinut tankkin ja harmaa pöly oli tarttunut motoon. Aamulla Moton pakkaamisen jälkeen päästiin vielä juomaan omat välikahvit. Määränpäänä Villedeau Les Poeles ja yö 1905 rakennetussa talossa. Matka tehtiin kylästä, kylään merenrantaa. Ihailin taas taloja ja totesin että kaikilla alueilla on omat piirteensä taloissa ja etenkin ikkunan ympärillä kivet on erityylisesti paikkakunnasta riippuen. Täällä ei kukissa säästellä, jokainen kylä oli toistaan hienompia. Meri oli karannut rannasta näillä seuduilla ja savipohja oli monimuotoinen taideteos. Binic niminen kaupunki loksautti suun auki. Siellä koti on linna. Ranta oli tasaista, sileää hiekkaa 100 m merelle, laskuvesi oli vienyt meren rannasta. Toisella puolella niemen kärkeä oli purjelaivoja , ei kylläkään mitään isoja öky veneitä.
Saavuttuamme majapaikkaan klo 17oli lappu ovessa ranskan kielellä. Respa paikalla klo 18. kerrankin olimme ajoissa , aika myöhäinen vastaanotto. No huone oli iso ja kylppäri myös. Kylässä valmistettiin aikanaan kirkon kelloja siellä olisi ollut kuparikattilaa tarjolla. Iltakävelyllä saimme todeta kylän täysin hiljentyneen jo klo 20. No ajoissa nukkumaan huomenna tärkeä päivä NoranYö ihan meren rannalla yksiössä. Illalla sateen lakattua kävimme ostamassa ison purkin murukahvia ja 1,5 l maitoa ja ruokatarvikkeita. Oli mukavaa puhastella kotihommia. Kuukausi oltu reisuussa ja eka itse valmistamamme illallinen ja aamiainen. Tomi sai pestä Harrrin, eikä turhaan, itikkan, jäämistöt oli kuvioinut tankkin ja harmaa pöly oli tarttunut motoon. Aamulla Moton pakamisen jälkeen päästiin vielä juomaan omat välikahvit. Määränpäänä Villedeau Les Pueles ja yö 1905 rakennetussa talossa. Matka tehtiin kylästä, kylään merenrantaa. Ihailin taas taloja ja totesin että kaikilla alueilla on omat piirteensä taloissa ja etenkin ikkunan ymärillä kivet on erityylisesti paikkakunnasta riippuen. Täällä ei kukissa säästellä, jokainen kylä oli toistaan hienompia. Meri oli karannut rannasta näillä seuduilla ja savipohja oli monimuotoinen taideteos. Binic niminen kaupunki loksautti suun auki. Siellä koti on linna. Ranta oli tasaista, sileää hiekkaa 100 m merelle, laskuvesi oli vienyt meren rannasta. Toisella puolella niemen kärkeä oli purjelaivoja , ei kylläkään mitään isoja öky veneeitä.
- Savuttuamme majapaikkaan klo 17oli lappu ovessa ranskan kielellä. Respa paikalla klo 18. kerrankin olimme ajoissa , aika myöhäinen vastaanottoo. No huone oli iso ja kylppäri myös. Kylässä valmistettiin aikanaan kirkon kelloja siellä olisi ollut kuparikattilaa tarjolla. Iltakävelyllä saimme todeta kylän täysin hiljentyneen jo klo 20. No ajoissa nukkumaan huomenna tärkeä päivä Normandia.
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Lorient ja sukellusvene
Aamulla heräsimme virkeenä, otimme Harrrin tallista ja suuntasimme sukellusvene museoon. Aikaa oli joten ensin tankille, siellä Diesel oli gasolinia, sitä ei onneksi tankattu. Museolle,veneeseen mahtuu 19 henkeä kerralla ja meluisaa koulu ryhmää alkoi kertyä ympärille. Mahdetaanko mahtua, vieläkään ei ovi auennut. Sitten kello löi 10 ja ovet aukeni kouluryhmä jäi taakse kun liput ostettiin 9€. Museo oli melko suppea joten aikaa meni tunti. Onneksi bunkkerit oli koluttu St Nazairessa, sillä täällä ne oli jo uusiokäytössä halleina yrityksille. Satamassa valmistauduttiin Volvo Cupiin.
Matkaan, ei aikaakaan kun oli pysähdyttävä lisäämään villatakki. Eilinen 32 astetta oli mennyttä. Tänään reitti näytti taas parasta Ranskaa. Kyliä missä talot oli vanhoja ja tehty luonnon kivistä. Ikkunaluukut oli eri värisiä, ovissa ja ikkunoissa reunuskivet ja katossa muotoja monenlaisia. Nyt pääosassa oli Rhododenromit mitkä kukki täydessä kukassa. Kirkot kylissä oli vanhoja ja ulkoseinä rikkaruohojen vallassa, kierettyämme löysimme avoimen oven ja häkellyttävän karu kauneus oli sisällä. Kirkon sisäkatto oli puuta ja maalattu täyteen kuvia. Leipomo olisi nyt löydettävä, 2 kylää ja löytyi Tomille rapea sämpylä ja minulle herkku leivos. Kahvia ei sieltä saanut se ostettiin vieresestä baarista.
150 km matkaan saimme kulutettua reilu 4 tuntia. Kerrankin ajoissa kotona juuri ennen sateen alkua . Ei ketään paikalla. Onneksi avoin wi-fi verkko jota Tomi keksi käyttää numeron haussa. Soitto respan miehelle, "klo 17 saa vasta huoneen" No odotellaan katoksessa ja pidetään sadetta. Vihdoin tuli mies avaamaan oven . Sanoin emme puhu ranskaa, ei se häntä haitannut . Asiat selvitettiin ja mies puhui kokoajan ranskaa ja paljon. 5€ lisähinalla saimme mahtavan merinäköalan, keittiön ja rättipatteri missä fairilla pestyt vaatteet sai äkkiä kuivaksi. Saimme ihmetellä myös vuorovettä ilta kävelyn jälkeen oli talo ihan meressä kiinni. Tomi katselee merelle ja tietää jo minkä veneen rantaan hommaisi jos tässä asuisi.
 |
| Kirkon sisäkatto |
 |
| Vähän rikkaruohoa ja hapertunutta kivee |
 |
| Ranskan mallia |
Matkaan, ei aikaakaan kun oli pysähdyttävä lisäämään villatakki. Eilinen 32 astetta oli mennyttä. Tänään reitti näytti taas parasta Ranskaa. Kyliä missä talot oli vanhoja ja tehty luonnon kivistä. Ikkunaluukut oli eri värisiä, ovissa ja ikkunoissa reunuskivet ja katossa muotoja monenlaisia. Nyt pääosassa oli Rhododenromit mitkä kukki täydessä kukassa. Kirkot kylissä oli vanhoja ja ulkoseinä rikkaruohojen vallassa, kierettyämme löysimme avoimen oven ja häkellyttävän karu kauneus oli sisällä. Kirkon sisäkatto oli puuta ja maalattu täyteen kuvia. Leipomo olisi nyt löydettävä, 2 kylää ja löytyi Tomille rapea sämpylä ja minulle herkku leivos. Kahvia ei sieltä saanut se ostettiin vieresestä baarista.
150 km matkaan saimme kulutettua reilu 4 tuntia. Kerrankin ajoissa kotona juuri ennen sateen alkua . Ei ketään paikalla. Onneksi avoin wi-fi verkko jota Tomi keksi käyttää numeron haussa. Soitto respan miehelle, "klo 17 saa vasta huoneen" No odotellaan katoksessa ja pidetään sadetta. Vihdoin tuli mies avaamaan oven . Sanoin emme puhu ranskaa, ei se häntä haitannut . Asiat selvitettiin ja mies puhui kokoajan ranskaa ja paljon. 5€ lisähinalla saimme mahtavan merinäköalan, keittiön ja rättipatteri missä fairilla pestyt vaatteet sai äkkiä kuivaksi. Saimme ihmetellä myös vuorovettä ilta kävelyn jälkeen oli talo ihan meressä kiinni. Tomi katselee merelle ja tietää jo minkä veneen rantaan hommaisi jos tässä asuisi.
torstai 4. kesäkuuta 2015
Tilaa:
Kommentit (Atom)