Alegeciras 10 kilometriä Gibraltarista

Kypärä päähän ja menoksi

Aamu alkoi hauskasti, hotellin isäntä laittoi ylpeänä TVstä pyörimään Clint Eastwodin elokuvan kohtauksen, joka oli kuvattu näissä maisemissa. Saimme valita bocadillon mieleisellämme täyttellä, kahvin ja mehun. Siis minä valitsin, Tomi on näillä seuduilla täysin ja luottavaisesi minun kielitaidon varassa.

Tänään oli määränpäänä Gibraltar, hotelli on varattu kolmeksi yöksi 10 km säteeltä 400 e edullisemman hinnan takia Algecirasta. Nyt saadaan lepuuttaa voimia ja odotella että lommot persuksista palautuu. Tomi on päässyt Boogin.comin Genius tasolle.

Sierra Nevadan vuoristoteillä

Suorinta tietä matkaa kertyisi 350 km, muutama tunti. Kartassa loisti Sierra Nevada eikä sitä nyt voinut sivuuttaa. Tom laski ajaksi 12h. No jos aluksi vähän mutkatietä ja lopuksi armotonta posotusta moottoritietä. Vau aivan huikeita maisemia kallioseinämiä ja tiukkoja mutkia välillä tie oli vain 1kaistainen mutta täydellinen asfalttipinta, korkeanpaikan kammoinen olisi ollut pulassa. Nyt olimme Morgan Kanen synnyinseuduilla Santa Feessä.

Tuolla valkoisen kankaan alla vesimelooni kypsyy

Vau, pääskynen lensi kuvaan

Siinä hurvitellessa aloin ymmärtää, että ei tästä kokemuksesta voi palkkaa maksaakkaan. On tämä vaan niiiiin hienoa. Ei huolta huomisesta, nyt eletään todellakin päivä kerrallaan. Seuraava jännityksen aihe vain, minkäläinen yöpaikka edessä. Aina erilainen, mutta vähintään kasin arvoinen.

Kun kurveja oli riittävästi takana Tomit ohjasi meidät isommille teille. Sielläkin kurveja riitti, mutta nyt oli jo merikin vasemmalla puolella. Kyltissä luki Malaga ja päässä alkoi soida Jari Sillanpään lennän Malagaan. Täältä katsottuna on ihan hassua Tampereen rantatunnellikohu. Täällä niitä on kaiken mittaisia peräjälkeen.

Nyt olimme ohittaneet vesimeloonin kasvatusteltat. Täti olisi antanut melonin mukaan, mutta ei mahtunut kyytiin, eikä meillä ollut mukana sapelia sen paloittelemiseksi.

Poikkesimme rantakylässä syömässä "tota samaa saslikia mitä tossa juuri grillaatte" por favor. Jälkkäriksi jäätelöt Fuengirolassa. Vihdoin perillä taisi aikaa matkaan kulua sellaiset 9 tuntia. Iloksemme hotelli tarjosi kaljat talon laskuun. Niin ainakin minun blondiespanjani ymmärsi. Kylässä ei löytynyt avointa ravintolaa, joten tyydyimme paikallisen tapaksiin. Vähän vielä shoppailua Lidelissä, missä viinipullo halvimmillaan taisi maksaa alle euron, väkeviäkin olisi ollut tarjolla hassuun hintaan. Kello lyö taas jo 12. Euroviisut pauhaa TV:ssä ja oikolukija on unten mailla.