Olen käynyt 3 kertaa Gibraltarilla.

Aamiaisen jälkeen taas pysäkille odottamaan bussia La Lineaan. Odotellessa on  hyvä kerrata espanjaa pienestä taskuoppaastani. Eilen paluumatkalla aloimme ihmetellä kuinka bussin saa stopattua. Aikamme seurattua kanssamatkustajiemme tekemisiä huomasimme 2 nappia 1etuoven tolpassa ja toinen keskioven. Tänään palatessamme oli napit laitettu hattuhyllyn tankoon niitä taisi bussissa olla 3 kappaletta. No parempi sekin kuin Gibraltarin kuskin elämä, siellä bussi toppasi joka pysäkillä ilman että kukaan olisi tulossa tai menossa mihinkään. Bussi maksoi siellä 1,5 £.

Tälle päivälle olimme säästäneet muutaman kohteen Gibralttarilla, 100 tonnin tykki Tomille ja puutarha minulle. Ja vielä oli tarkoitus käydä eteläisimmässä kärjessä. Eteläkärki jäi näkemättä sillä totesimme sinne olevan liian pitkä matka kävellen. Nyt oli Gibraltaria nähty riitävästi. Syömään Espanjan puolelle ja bussilla hotellille lepäileen ja räplään kännykkää kello oli vasta kolme.

The Alameda Gardenes

Laivoja aina redillä paljon

Puutarhatykki

Siinä se on oikea Jytky

Täälläkin voi käydä portaissa

kolmas kerta toden sanoo

Lähtiessä vielä Tomin toive totetui

Ollaanko me nyt kaiken nähneitä vai oliko vielä jotain minkä olimme unohtaneet. Jostain tuurimatkaajalle tuli vastaan bloki, jossa kerrottiin hienoista tippukiviluolista Gibraltarilla. Ennennäkemätöntä meille. No mitäs tehdään? Ei kai niitä voi jättä näkemättä, ei me olla tulossa tänne takaisin kuitenkaan. Ok, Harrri esiin ja menoksi, hetkessä olimmekin jo La Lunassa hirvittävässä autojonossa. Nytkö kaikki on palaamassa töistä Gibiin. No, reitti oli selvä - olimme sen aiemmin jo tsekanneet. Ei muuta kuin pujottelemaan autojen lomitse kohti rajaa. Mallia saimmekin sitten jo paikallisilta rohkeasti eteenpäin. 

Taas ostamaan liput kaapelihissin samalla pyysimme yhdistelmäliput luolaan 19€. Missään seinillä ei erityisesti mainostettu tippukiviluolaa. Turistitaxin pojalla oli kuva paikasta ja paikan nimi St Michael's cave. Ylhäälläkään ei ollut kylttiä mistä tie johtaisi perille. Lipun myyjä oli maininnut meille että kävelyyn menisi 20 minuttia, joten virheisiin ei ollut varaa. Kävellen kohti alamäkee. No pääsimme perille, liput esiin ja pam. "Ei teillä mitään lippuja tänne ole, vain hissiliput. Pitää olla tämän näköiset liput". No voi perkele, me kyllä pyysimme ne rouvalta, hän ilmeisesti oli päätellyt, että ei noilla Camelbootseilla kävellä. 

Samaan aikaan ohimarssina leimattiin turistiryhmän lippua naks naks. No, toinen lippuluukun myyjä ymmärsi tuskamme ja myi meille lipun kaks yhden hinnallan 10 £. Kyllä oli sen vaivan väärtti. Matkalla olemme nähnyt mitä Gaudi loi ja nyt mitä God on saanut akaiseksi. Molemmat yhtä vaikuttavia.  Palatessa kapusimme vielä rinnettä ylöspäin, koska pari tykkiä oli vielä näkemättä. No se laitos oli sentään mennyt kiinni jo klo 17. Mutta kyllä niitä on nähty saaren joka nurkassa. Sieltä matka jatkui taas apinoiden saattelemana hissille. Koska nyt oli Harrri apuna pääsimme kiertämään saaren ja jopa vuoren läpi tuli ajettua. Eteläkärkeen päästyämme ymmärsimme, että ei sinne kukaan hullu kävelisikään. Klo 20 olimme taas takaisin lähtöpistessä Harrri peiteltynä. Nyt se on nähty!

Tässä ympäri ja kohti pohjoista ilmansuuntaa

Paras liikennemerkki ikinä!

Exstraa