Experience the taste of a better world.
Aamu alkoi iloisesti, sotamuseo käynnillä oli unohtunut 1 tärkeä kohde. Eilen kun Tomi tutki esitettä, siellä oli kuva hallista jossa olisi entisöinnin alla PT-305. Lasinen seinä . Sama vene joka meillä on Tomin rakentamana mökin hyllyllä. Aamulla siellä voisi hyvällä säkällä saada esittely kierroksen. Saavuimme hallin kohdalle, ikkunat oli tummat ja sisälle oli vaikea nähdä. Kun laittoi naaman kiinni lasiin ja varjosti kädellä alkoi nähdä sisälle. Bingo , ystävällinen mies sisällä viittoili sivuovelle, päästi sisään , kysyi haluatteko esittely kierroksen. Samalla hetkellä alkoi ulkona satamaan. Sadekko ei tietäisi onnea? Saimme myös nousta kannelle ja mennä laivan sisälle rappuja alas .Näimme konehuoneen joka odotti kolmea moottoria joista yhden näimmekin.
Paluumatkalla hotelliin ei sade haitannut ja täällä on paljon katettuja jalkakäytäviä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ei ymmäerrä mistä sade tuli. Paluu matkalla poikkesimme vielä seudun suosituimpaan aamiaispaikkaan. Missä sunnuntaina jono kiersi korttelin ja laittamalla nimen listaan pääsi sisään.
, mikä sattui olemaan meidän hotelissa. Sunnuntaina kokeiltiin takaovea mutta lennettiin pihalle ei ole etuoikeutta hotellin asiakkailla. Kahvia ja vettä kaadettiin aina lisää kun pohja häämötti. Annokset oli herkulliset ja runsaat. Paikka auki vain klo 8- 15
Juna-asemalle ostettiin yksi raitsikka matka. Junaan pääsi jo 45 min ennen lähtöä. Siihen saakka laiturin ovet oli kiinni. Liput matkanjohtaja oli printannut valmiiksi taas hienosti hoidettu. Ne ja henkkarit näytettiin ovella poliisi seurasi tilannetta.
Ennen lähtöä kävimme paikallisessa marketeissa aistimassa työelämää. Sen parasta puolta. Kaupassa oli seisovapöytä lämmintä ruokaa ja salaattipöytä. Siitä rasiaan kassalla punnitus ja syömään pöytiin. Paikka oli täysi rakennusmiehiä, toimistotyyppejä , sairaanhoitajia,
lounastauolla
Junassa ei ollut paikkalippuja vapaat paikat meille kerrottin. Mephisiin menijät viimeiseen vaunuun.
Tunti eteenpäin ja talotkin alkoi laimeta. Sitten ajeltiin suolla ja siitä meren reunaa penkereellä , autotie kulki meressä tolppien päällä. Meren yli meni sähkölinja tolppia oli silmänkantamattomiin.
Päiväkahvin paikka, kävely junan toiseen päähän. Siellä oli viihtyisä näköala vaunu jossa seinät ja katto ikkunaa. Muutoin istuimet on leveet ja jalat saa suoraksi, penkin alta voi vetää jaloille lisäosan. Vessoja on useampi alakerrassa ja suihkuunkin pääsis. Isot matkalaukut hoidettiin junaan kuin lentokoneessa.
Kahvitauon jälkeen alkoi juna täyttyä tummista kanssa matkustajista. Aurinko laski ja tuli pimeetä. Sitten vielä pysähdys 2 tuntia ennen kohdetta. Ihmistulva, tummia tulvi junaan ja heillä olikin paikka liput. Ja kyllä, meidän paikka oli myyty, Tomi "shit"minä"tossa takana olis tyhjää" ja saimme pitää paikkamme. Vaikka konnaritkin kävi vaunussa.Juna on nyt täysi. Perillä olemme 10 jälkeen illalla. Vähän pimeys jännittää. Taksilla menemme hotelliin. Junassa ei ollutkaan wifiä joten loki laahaa. Asemalla, taksin tykö, tilataksi vanha mies 80v haparoiva olemus ukolta puuttui etuhampaat. Tomi näytti kännystä hotellia, kuski otti taskusta sumeet rillit jossa vain yksi sanka. Toinen silmä oli sokee . "EN TUU KYYTIIN" poistuin taka vasemmalle. Toinen taksi ja kohti hotellia jonne olikin matkaa jonkun verran. Jännitimme että löytyykö perille. Hotellin aula oli iso kuin mikä, samoin huone. Useita hienoja ravintolasaleja jotka oli suljettu hotelli vaikutti autiolta.
Matkanjohtaja oli nälissään. Tienyliys ja lähin pikaruokala , shit meni nokan edestä kiinni. Toiseen suntaan, huoltoasema. Vain luukku mistä ostettiin. Pussi sipsiä ja tuoremehu, muuta ruokaa ei tarjolla siihen aikaan. Kieliuuri oli vastassa kun piti kertoa minkälainen pussi. Huh, olipa rankka päivä.öitä


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti